Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Siitä rupeaa olemaan jo yli kymmenen vuotta, kun Jounin Kauppa Oy on kirstustaan osinkoja jaellut. Eipä sillä, ei siellä mitään jakokelpoista omaisuutta ole kyllä ollutkaan. Palkkarullakin on ollut ohuempi kuin Euroshopperin paskapaperi konsanaan. En valita! Koitan vain tässä kuvailla sitä menestystarinaa ja vaurautta, missä kaupan suhteen ollaan oltu.

Olipa muuten mahtava fiilinki kun vuoden 2011 nurkilla tunnelin päästä pilkisti sen verran valoa, että uskalsi alkaa itselle firmasta palkkaa maksamaan. Tai no, ei sillä uskalluksen kanssa ollut mitään tekemistä. Oli pakko, jos halusi laskuja maksaa. Kuten jo aiemmin mainitsin niin kyllä sitä palkkaluokassa pyörittiin K-kauppiaiden pohjasakassa. Se harmitti ja jollain tavalla myös aiheutti kateuden tunnetta muita kohtaan, joilla jäikin jotain laskujen maksun jälkeen. Tämä ärsyttävä tunne, joka vaivasi minua päivittäin aamusta iltaan, aiheutti sen, että halusin yksinkertaisesti lisää tuloja.

Olen kuitenkin vetänyt nimeni sellaisiin velka papereihin rahoittajien kanssa, että osinkoja odotellessa on tukka harmaantunut ja muutama ”iloryppykin” silmäkulmiin ilmestynyt. Itse kyllä veikkaan, että rypyt johtuu helvetin moisesta stressistä, huonoista elämäntavoista ja vähistä unista kuin yrittäjyyden iloista.

Asiaan! Kun en Jounin Kauppa Oy:stä ole mitään saanut nostaa, niin mitäpä sitä mielikuvitusköyhä yrittäjä muutakaan keksii kuin perustaa toisen firman! Tämän firman nimiin ajattelin tekeväni muita bisneksiä, mistä voisin sitten kupata palkkaa myös henkilökohtaiseen käyttööni.

Ensiksi tein vuosina 2008-2010 kiinteistökauppaa. Otin velkaa vajaa parisataa tuhatta ja sijoitin ne maa-alueisiin. Kaavamuutosta alle ja vuoden parin päästä olikin omaisuus tuplattu. Maksoin velkani pois, tein uudet kaupat ja jälleen kerran tuli rahaa kohtuullisen hyvin. Helkatin lama-aika kuitenkin teki semmoisen kuprun, että meidän Jounin kauppakeskuksesta  hävisi vuokralaisia enkä halunnut pitää tiloja tyhjillään, niin ajattelin kaikessa viisaudessa perustaa matkamuistoliikkeen toiminimelläni omiin tiloihin. Tyhmyyden huippua mutta näin tein! Ajattelin, että voisin pienellä vuokralla vuokrata itselleni tiloja, mutta eihän se tässä maassa onnistunut. Siinä nimittäin tulee peiteltyä osingonjakoa.

No perkele. Toista vuotta sitä rypisteltiin matkamuistobisnestä omissa tiloissa ja eihän siinä nyt hyvin käynyt. Turskaa tuli niin että soi ja tienatut rahat menivät niin sanotusti yrittäjyyden korkeakoulumaksuihin. Eli suoraan sanottuna hassasin suurimman osan rahoista sinne.

Vuosina 2011-2013 välissä kun ajoin Tampereelle vaimoa tapamaan niin sovittelin mahdollisimman paljon tapaamisia tavaran toimittajien kanssa, jotta sain löpöt maksettua. Välillä ei ollut varaa pysähtyä edes Hesburgeriin syömään. Tein itelleni päiväysvanhoista leivistä ja levitteistä eväsleivät ja kahvirahatkin varastin oman puodin sisällä olevista leikkikeinuista. (Siellä oli sitä jakokelpoista tuloa useita kymppejä. Saa nähdä, saanko verottajan nyt kimppuun tästä tunnustuksesta.)

Siinä kyllä meinasi välillä usko loppua eikä ollut kaukana ettei vitukseen kuollut. Kyllä kävi mielessä useampaakin otteeseen, että ajan auton jokeen joltain sillalta ja lopetan tämän kärvistelyn. Tämäkään ei ole mitään säälin tai sympatian kerjäämistä vaan elettyä elämää ja fiiliksiä, mitä kävin läpi.

Selkäranka ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja hetkinä, jolloin vaimo oli epätoivoisemmillaan oli todella haastavaa tsempata ja valaa uskoa tulevaan, jota kohtaan itselläkin oli jotakuinkin seitin ohut usko. Niin se vain kuitenkin kaikki tämä vouhotus ja kouhotus, mitä tässä vuosien varrella on pidetty, alkoi tuottamaan tulosta.

Erilaiset instanssit rupesivat kiinnostumaan minun tarinasta ja olivat valmiita maksamaan sen kuulemisesta. Yritykset innostuivat minun some-näkyvyydestä ja halusivat markkinoida itseään minun kauttani. Huomasin, että helkatti tässähän voi laittaa hintaa jo tälle näkyvyydelle ja opeille, mitä tässä vuosien varrella on hankittu. Näin kävi ja yhtäkkiä pystyinkin laskuttamaan toiminimelläni enemmän kuin olisin uskonut. Viimevuoden tulos minun toiminimeni näytti olevan yli satakiloa plussalla. Paljon kovempi tulospumppu kuin päätoimeni. Ja tämä on hiukan omituista koska koska Jounin Kauppa Oy on minun päätoimeni ja toiminimelläni olen laskuttanut puhekeikat yms esiintymiset.

Suomi on siitä hauska maa, että kun täällä yrittää, vaikka näin nyt sivutoimisena, niin verottaja rankasee siitä aika roimalla kädellä. Veroprosentti huitelee viidenkympin puolella ja se rokottaa käytännössä puolet siitä, mitä tienaan. Tuntuu huvittavalta, kun jytkytän Suomen toiselle puolelle ja takaisin niin siitä riskistä ja duunista joku vie puolet. No, enhän mie nyt sentään niin tyhmä ole, että annan tilanteen näin jatkua.

Nyt minun on pakko hypätä alkupisteeseen ja siirtää laskutus Jounin Kaupalle, joka on osakeyhtiö. Sieltä on mahollisuus (ehkä) nostaa hiukan pienemmällä veroprossalla tuloja, jos vain siihen luvan saan.

Yrittäminen on myös niin hullua touhua. Tänään juuri sanoin toimittajaystävälleni, että ei tässä yrittämisessä ole mitään järkeä. Juuri kun velka rupeaa vähenemään ja ehkä saisit siitä riskistä jotain takaisin niin mie alan suunnittelemaan laajennusta kaupalle. Rivitaloasuntoja työntekijöille ja tontille leikkipuistoa ja niin edespäin.

Huomaan, että olen joutunut tämmöiseen ihmeelliseen looppiin, mistä ei kauhean helpolla hypätä pois. Desimaalit on eripaikoissa mutta siltikään onnellisuus ei kulje liikevaihdon kehityksen mukaan. Ne tietää, ketkä tässä samassa oravanpyörässä pyörivät.

Siltikään en suostu myöntämään, että valittaisin. Ehkä enemmän ihmettelen ja koitan tässä nyt avata kirjoituksen muodossa tätä yrittämisen ihanuutta ja monimuotoisuutta! Mulla on kyllä haaveissa, että vielä se koittaa päivä, ettei tarvittis velkaa ottaa joka helvetin kerta, kun mätkyt mäjähtävät päälle.

Ja viisaimmat nyt taas hyökkäävät kertomaan, että olen elellyt valtion korottomilla varoilla. Ehkä olen, muttei se valtiokaan olisi niitä saanut, jos oisin vain kotona maannut ja ollut tukisysteemin varassa.

Semmoisia keloja tänään =)

Sampo

Kommentit [7]

  • Heidi 15.06.2018 15:00

    Sulla on iso annos selviytymiskykyä ja varmaan suomalaista jääräpäisyyttä mukana. Kyllä niitä kateellisia maailmaan mahtuu, niistä vaan täytyy jaksaa olla piittaamatta. Itse en ikinä jaksaisi/viitsisi enkä kykenisi yrittäjäksi ryhtyä. Onnea tuleviin koitoksiin 😊

  • Arthur 15.06.2018 16:59

    Täytyy nostaa hattua näin säännöllisenä palkansaajana. Minusta ei koskaan olisi yrittäjäksi, ei vaan pää kestäisi stressiä ja epävarmuutta. Tämän lisäksi “julkisena eläimenä” oleminen olisi minulle aivan liikaa. Onnea valitsemallesi tielle Sampo, toivottavasti kuuppa kestää! 🙂

  • Jyrki 15.06.2018 20:17

    Näyttää siltä, että samassa kerhossa pyöritään. Vaan periksi ei anneta. 👌

  • Marsa Kinnunen 16.06.2018 10:48

    Nostan hattua Sinulle!
    Samaa elämän koulua käydään Keski-Suomessakin.
    Periksi ei anneta ja uskotaan tulevaisuuteen.
    Jokaisessa menestystarinassa on kivikkopolkunsa.
    Elämä kantaa !!! tv. harmaa mummo

  • Hemppadamppa 16.06.2018 11:43

    Wau, rohkea kirjoitus Sampo!
    Täytyy kyllä hattua nostaa mitä tässä nyt useamman vuoden sinua seuranneena.. välillä tiuhempaan välillä vähän vähemmän, mutta olen tulkinnut sinut helvetin kovaksi yrittäjäksi ja yrittäjäksi!
    Yritys on ihan helvetin moinen vaikka mutakuopassa joudut pyörimään, positiivisen elämänasenteen myötä annat iloa & voimaa meille muille kansalaisille. Mikä parasta, ET anna herjaajien ja kateellisten ihmisten estää hyvää elämääsi!
    Jatka samaan malliin,
    Olet super! Ihanaa kesää!

  • Tiia Taikamaria 18.06.2018 15:26

    Täällä yksi yrittäjäksi aikova joka joutui hetkeksi lyömään elämän seis kun sain asiakkaalta turpaan ja jouduin hetkeksi olemaan niiden tukien varassa mutta kyllä se kaunis päivä tulee kun itkut on itketty ja aletaan suunnittelemaan uusia taisteluja. Tosiaan se että se onnellisuus on kummallinen myytti että se tulisi vain ja ainoastaan työstä. Tosiaan minua ei kaivannut burnarin aikana työ,koulu tai markkinatalous vaan ystävät,perhe,mummo ja ympäristö kaipasi pelleilyjäni 😀

  • Minna Tietäväinen 14.08.2018 10:27

    Hakeudu hoitoon. Tarvitset ilman muuta jotain psykiatrista hoitoa. Lapsillekin olet kelvoton esimerkki.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.